Bichon frisé on rotu jota ei esimerkiksi näyttelykehään viedä ihan pystymetsästä, trimmauksen ja esiintymisen tulee olla kohdallaan. Alkuun yritimme viedä Murua näyttelyihin äidin kanssa kahdestaan ja lannistuimme kehän laidalla ollessamme ihan pihalla kaikesta.Saati sitten koira jonka mielestä koko touhussa ei ollut mitään mieltä. Vaikka itse koira olisi miten hyvä tahansa, ilman asianmukaista trimmausta ja esiintymistä tuloksista ei kannata edes haaveilla. Ensimmäisestä pentueesta jätimme äidilleni koiraksi Jessican joka rakasti näyttelyitä. Tämän koiran myötä näyttelykärpänen puraisi perheessämme sitten ihan kunnolla. Muru oli hyvä rotunsa edustaja, sertillä palkittu sekin, mutta Jessica näytti Seijan avustuksella mistä hommassa on kyse ja valioitui nopeasti.

Pikkuhiljaa koiraharrastus imaisi meidät kokonaan mukaansa ja siitä tuli elämäntapa. Ajatus koirattomasta elämästä tuntuu nykyään omituiselta ja liian usein oletan että kaikki maailman muutkin ihmiset ovat samaa mieltä kanssani. Pikkuhiljaa opettelin itsekin trimmaamisen taidon. Bichon Frisé ry järjestää trimmauskursseja ympäri Suomen joten kursseilta voi käydä oppia hakemassa. Koiran trimmaamisessa vain harjoitus tekee mestarin, teoriasta ei tässä lajissa ole paljonkaan hyötyä.

Nykytilanne

Pohjoisen talvista aina nauttineena minua ei etelän juna vie täältä pois ellei pakkotilanne tule eteen. Tällä hetkellä asun perheineni Rovaniemellä Hirvaan kylässä. Täällä miltei metsän keskellä, mutta vain 10 minuutin päässä kaupungista koirien ja lasten on hyvä varttua. Perheeseemme kuuluu minun lisäkseni mieheni Ville ja kaksi tytärtä Milla -04 ja Venla -06. Koiria meillä asustaa 5 kappaletta kotona ja tässä elämäntilanteessa se tuntuu hyvältä määrältä. Näillä sivuilla Koirat-osiossa on esiteltynä myös äitini (Helena Torssonen) koirat ja sijoituskoirani joiden kanssa teemme kasvatuksessa yhteistyötä. Keväällä 2008 vahvuuteemme liittyi uusi rotu ja tuttavuus valkoinen ruotsinhirvikoira Jive.

Kennelnimen Besserwisser sain keväällä 2007, sen alle on kennelliiton sääntöuudistuksen myötä lisätty myös kaikki aiemmin ilman kennelnimeä kasvattamani ja nimiini rekisteröidyt pentueet. Meille pentuja syntyy yleensä kerran tai maksimissaan kahdesti vuodessa. Erillisiä kenneltiloja ei ole ja pennut kasvavat perheen arjessa sisätiloissa tottuen lapsiin ja normaaleihin kodin ääniin.

Keväällä 2011 valmistuin kauan haaveilemaani ammattiin eläintenhoitajaksi valmistavan koulutuksen ja ammattitutkinnon suoritettuani Lapin ammattiopistossa Louella. Koulutukseltani olen siis eläintenhoitaja at, osaamisalana eläinhoitolan pito.

Minulle bichon frisé edustaa ihanteellista esimerkkiä seurakoirasta. Seurakoiran tehtävä on tulla toimeen nyky-yhteiskunnassa; luonne on avoin, sosiaalinen ja reipas. Rakenteeltaan koira on suhteellisen kestävä ja jaksaa lenkkikaverina pitkätkin lenkit mutta toisaalta tyytyy vähempäänkin jos muita virikkeitä on tarjolla riittävästi. Turkki on valkoinen ja kurakeleillä ulkoilun jälkeen harmaa, harjaantumattomalle turkinhoitajalle sen ylläpito voi tuntua työläälle mutta jokainen sen halutessaan oppii. Oikein hoidettuna ja säännöllisesti trimmattuna turkki on kaunis ja ihanan tuntuinen niin omistajalle kuin kantajalleenkin. Perhekoirana bichon on omien kokemuksieni perusteella loistava kunhan vanhemmat muistavat vastuunsa lastensa kasvattajina ja koiran käytöstapojen opettajana.